Suomalainen Kamarikuoro, urkuri Anne Hätönen ja alttolaulaja Loviisa Hynninen esittävät Eric-Olof Söderströmin johdolla Arvo Pärtin valittuja kuoroteoksia sekä J. S. Bachin kolme motettia ja urkukoraalin BWV 647.

Konsertin ohjelma tuo yhteen kaksi syvän hengellisen musiikin mestaria eri aikakausilta. Bachin (1685–1750) ja Pärtin (1935–) syntymien välillä on 250 vuoden ero. Pärtin 90-vuotissyntymäpäivää on tänä vuonna juhlistettu ympäri maailmaa. Säveltäjiä yhdistää kyky irrottaa musiikki omasta persoonastaan ja vapauttaa se luotaamaan ajan tuolla puolen olevaa korkeampaa totuutta.

”Pärt on jättänyt konkreettisen maailman jo kauan sitten”, sanoo kuoronjohtaja, kapellimestari Eric-Olof Söderström. ”Keskeistä hänen musiikissaan on maagisuus ja ylimaallisuus. Pärt punoo hypnoottista kudosta, joka perustuu taitavasti annosteltuun toistoon ja samankaltaisuuteen. Musiikki muuttuu vähän kerrallaan, mutta aina yllättävästi.”

”Pärtin onnistuneen musiikillisen toteutuksen perusta on absoluuttinen fokus. Musiikki on päällisin puolin yksinkertaista, mutta todellisuudessa hyvin monitasoista. Toistuvien motiivien yllättävät käänteet on artikuloitava merkityksellisiksi.”

J. S. Bach on yksi länsimaisen musiikin suurimmista mestareista. Hänen kirkkomusiikkinsa huipentuu Jouluoratorion, Matteus-passion ja Johannes-passion kaltaisiin suurteoksiin sekä yli 200 säilyneeseen kantaattiin.

Bachin kuusi tunnettua motettia ovat keskeinen osa a cappella -kuoromusiikin perinnettä. Ne ovat määrällisesti pieni, mutta historiallisesti merkittävä osa säveltäjän tuotantoa. Kaikki Bachin motetit on todennäköisesti sävelletty tiettyihin tilaisuuksiin, kuten hautajaisiin tai juhlatilaisuuksiin. 

Suomalaisen Kamarikuoron konsertissa kuultavat motetit (BWV 226, 228 ja 229) muodostavat hallitun kontrastin Pärtin sävelkieleltään varsin erilaisiin teoksiin. Tulos on musiikillisten värien ja värisävyjen kokonaisuus, joka vie kuulijan kiehtovalle matkalle yli musiikin vuosisatojen.

“Bachin mysteeri on hyvin erilainen kuin Pärtin”, Söderström toteaa. “Jälleen täytyy huomata ero pinnan ja ytimen välillä. Kaikki Bachin musiikki näyttää päällisin puolin samankaltaiselta. Alla piilee kuitenkin syvyys, jota taiteilijan täytyy kyetä ilmentämään.” 

“Hyvin esitettynä Bachin musiikki johtaa kuulijan rikkaan hengellisen kokemuksen lähteelle.”